Hunaja
Mehiläiset keräävät kukista mettä, joka sisältää noin 50% vettä, 40% sokereita ja noin 5 % valkuais- ja kivennäisaineita. Tämän lisäksi mesi sisältää hunajan aromiin ja makuun vaikuttavia orgaanisia happoja ja eteerisiä öljyjä. Mehiläiset keräävät meden mesimahaansa, jossa siihen sekoittuu rauhaseritteitä. Tällöin sukroosi pilkkoutuu monosakkarideiksi hydrolyysin avulla. Pesään saavuttuaan lentomehiläinen siirtää työstämänsä meden pesämehiläisille, jotka jatkavat meden sekoittamista purskuttamalla mettä mesimahansa ja imukärsänsä välillä. Meden saavutettua oikeat ominaisuudet pesämehiläiset varastoivat sen mehiläispesässä oleviin kennoihin. Pesämehiläiset haihduttavat medessä olevan kosteuden pois. Kun kosteus on sopiva mehiläiset peittävät hunajan ohuella vahakannella.
Valmis hunaja sisältää pääsääntöisesti vettä, fruktoosia ja glukoosia sekä pelkistämättömiä sokereita sukroosia ja maltoosia. Lisäksi hunajassa on vitamiineja, kivennäisaineita, aminohappoja, entsyymejä, orgaanisia happoja, siitepölyä, tuoksu- ja makuyhdisteitä.
Monet kosmetiikkatuotteet sisältävät hunajaa sen monipuolisten ominaisuuksien vuoksi, hunaja on tehokas kosmeettisesti aktiivinen aine, kun sitä on formulaatiossa vähintään 2 %. Hunajalla on tulehdusta hillitsevä vaikutus ja sitä on käytetty mm. psoriasis- sekä akneihon hoidon tukena. Hunajaa on käytetty vuosisatoja haavojen hoidossa, sillä hunaja saa leukosyytit vapauttamaan sytokiineja, jotka käynnistävät kudoksen korjausprosessin.
Mehiläisvaha
Vaha syntyy työmehiläisen vaharauhasissa, jotka ovat täysin kehittyneet 12-18 päivän ikäiselle työmehiläiselle. Mehiläisvaha on sekä kuorimavahaa että kakustovahaa. Molemmat ovat periaatteessa samaa vahaa, jotka mehiläiset ovat tuottaneet vaharauhasillaan. Kuorimavaha on uutta ja puhdasta vahaa, jolla mehiläiset peittävät hunajakennot. Kakustovaha on puolestaan vahaa, joka on kiertänyt pesissä kauemmin se sisältää mm.siitepölyä, toukkavaippoja ja kosteutta. Mehiläisvaha koostuu yli 300 eri aineesta, joista on tunnistettu vain 41. Lisäksi vaha sisältää lähes 50 aromiainetta. Mehiläisvahan monimutkaisen koostumuksen vuoksi sitä on mahdotonta tuottaa synteettisesti. Pääosin vaha sisältää estereitä, alkoholeja ja happoja. Siinä on myös antibakteerisia aineita.
Kosmetiikassa ja hygieniatuotteissa käytetään pääsääntöisesti puhdistettua mehiläisvahaa. Puhdas mehiläisvaha toimivat ihoa suojaavana aineena muodostamalla ihon pinnalle suojaavan kalvon, joka ylläpitää ihon kosteutta ja korjaa vaurioitunutta suojakerrosta. Mehiläisvahan on myös huomattu lievittävän ihon tulehdusoireita, jotka liittyvät esimerkiksi atooppiseen ihoon tai ihon ärsytysreaktioihin. Mehiläisvahan merkitys ihon mikrobiomiin on tasapainoittava ja sen on osoitettu vähentävän ihon omien mikrobien haitallista liikakasvua. Hiustenhoitotuotteissa käytettynä mehiläisvaha ravitsee, hoitaa ja pehmentää hiuksia samalla kun se edistää hiusten kiiltoa.
Siitepöly
Siitepöly on mehiläisten toukkien ravintoa, jota työmehiläiset keräävät kukista. Samalla kun mehiläiset hakevat kukista mettä, tarttuu niiden takajalkoihin kukkien siitepölyä. Mehiläiset sekoittavat siitepölyn sekaan mettä ja entsyymejä. Näin muodostuu niin sanottuja siitepölypalloja, jotka mehiläinen pakkaa takajalkojen siitepölyvasuihin. Siitepölypallo painaa n.6-10 milligrammaa. Mehiläispesä tarvitsee omaan käyttöönsä noin 30 kg siitepölyä vuodessa. Siitepölyn väri vaihtelee valkoisesta sinimustaan.
Siitepölyä kerätään mehiläispesän lentoaukkoon asetettavalla keräimellä, johon siitepöly tippuu mehiläisen palatessa pesään. Kerätty siitepöly puhdistetaan ja kuivataan. Siitepölyä käytetään ravintolisänä lisäämään elinvoimaa ja virkeyttä.
Noin 70% siitepölyn sisältämistä yhdisteistä ovat biologisesti aktiivisia. Näitä yhdisteitä ovat proteiinit, hiilihydraatit, rasvat ja -hapot, fenoliyhdisteet sekä vitamiinit. Siitepölyn sisältämiä hiilihydraatteja, joita käytetään mm. emulsion stabilointiaineena, paksuntajina ja ihoa kosteuttavina aineina ovat esim. alginaatit, ulvaanit, karrageenit ja fukoidaanit. Kasvien sisältämät rasvahapot voivat tehostaa ihon suojamekanismeja ikääntymistä, kuivumista, oksidaattisia vaurioita, tulehduksia ja pigmentin muodostusta vastaan.
Mehiläisleipä eli Perga
Mehiläispesän kennoihin säilöttyä siitepölyä kutsutaan mehiläisleiväksi eli pergaksi. Perga on säilöttyä siitepölyä, johon mehiläiset sekoittavat sylkensä entsyymejä, jotka saavat aikaan maitohappokäymisen. Pergaa käytetään mehiläispesässä toukkien proteiinipitoisena ravintona. Siitepölyn käymisprosessin aikana sen sisältämät proteiinit hajoavat aminohapoiksi, jotka ovat sekä mehiläisen että ihmisen elimmistölle helpommin käsiteltävässä muodossa. Mehiläisleipä sisältää myös reilusti tyydyttymättömiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sekä A1,B1, B2, B3, B6, C, E, K ja H – vitamiineja. Näiden lisäksi se sisältää myös kivennäis- ja hivenaineita, kuten rautaa, magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, mangaania.
Mehiläisleipäuutteella on osoitettu olevan antioksidanttisia, sieniä torjuvia, antibakteerisia ja kasvaimia estäviä vaikutuksia.
Mehiläisleipä sisältää paljon antioksidantteja, joten se sopii hyvin kosmetiikkatuotteiden raaka-aineeksi. Pergan ominaisuudet ihonhoidossa ovat vastaavat kun siitepölyn, tosin se sisältää myös mikro-orgasmeja, jotka ovat peräisin mehiläisten syljestä. Mehiläisleivän rikkaus mikroorganismeissa voi antaa sille probioottisen tuotteen ominaisuuksia.
Kittivaha eli propolis
Kittivaha eli propolis sisältää hartsi- ja balsamiaineita noin 55%, vahaa 30 %, eteerisiä öljyjä 10 %, siitepölyä 5 % ja tämän lisäksi pieniä määriä hivenaineita ja vitamiineja. Mehiläiset käyttävät kittivahaa pesässä olevien rakojen tilkitsemiseen ja pesän desinfioimiseen, jolloin sen tarkoitus on torjua taudinaiheuttajia mehiläispesässä. Mehiläiset irrottavat leuoillaan pihkaa ja kumimaisia aineita kasvien silmuista ja vaurioittuneista osista. Suomessa mehiläiset keräävät propolista muun muassa kuusen, männyn, pajun ja koivun silmuista. Mehiläiset kuljettavat propolista takajalkojen siitepölyvasuissa pesään, pesämehiläiset sekoittavat siihen ruokamehurauhasten eritettä ja vahaa. Yksi mehiläispesä tuottaa propolista 100g/vuosi.
Propolista käytetään ulkoisesti haavojen ja palovammojen hoitoon sekä sisäisesti tulehduksiin ja muihin sairauksiin. Propolista käytetään ravintolisänä vahvistamaan immuunipuolustusta, raikastamaan hengitystä ja mahdollisesti helpottamaan flunssan oireita.
Propoliksen sisältämät flavonoidit ovat kasveista peräisin olevia yhdisteitä jotka nopeuttaa ihon uudistumista ja ihovaurioiden paranemista. Propoliksen kyky uudistaa ihoa tekee siitä mielenkiintoisen raaka-aineen anti-age tuotteisiin. Propolis kirkastaa myös ihon väriä ja auttaa häivyttämään tummia läiskiä. Propolista käytetään myös hammastahnoissa ehkäisemään karieksen muodostumista.
Emomaito eli royal jelly
Emomaito eli emotoukan ruokamehu muodostuu nuorten työläisten ruokamehurauhasissa, jotka sijaitsevat mehiläisten päässä. Ruokamehurauhaset ovat toiminnassa 6-15 vuorokauden ikäisillä mehiläisillä ja niiden on saatava runsaasti siitepölyä ja hunajaa, jotta emonmaidon eritys on runsasta. Emomaidolla ruokitaan ensin kaikkia alle kolmen vuorokauden ikäisiä toukkia, mutta toukkien ikääntyessä, vain kuningattareiksi kehittyvien toukkien ruokintaa jatketaan puhtaalla emonmaidolla, muiden toukkien ruokaan sekoitetaan hunajaa ja siitepölyä. Emomaito on läpikuultavaa ja maidonvaaleaa juuri valmistuttuaan, mutta hapettuu ilman vaikutuksesta keltaiseksi ja myöhemmin tummanvihreäksi. Emomaidon tärkein yhdiste on 10-hydroksidi-2-dekeenihappo (10-HDA) Mitä korkeampi 10-HDA pitoisuus emomaidossa on, sitä kalliimpi on raaka-aineen kilohinta. Muita emomaidon ainesosia on vesi, vapaat aminohapot, kuten lysiini ja proliini, sokerit, rasvat sekä kivennäisaineet. Emomaito sisältää myös b -ryhmän vitamiineja kuten niasiinia, biotiinia ja pantoteenihappoa. Emomaito auttaa vahvistamaan sekä henkistä että fyysistä voimaa.
Emonmaidon kyky nopeuttaa solujen uudistumista on sen yksi tärkeimmistä eduista iholle. Se hidastaa ihon ennenaikaista ikääntymistä ja vähentää ikääntymiseen liittyviä tummia läiskiä. B-vitamiinit tekevät siitä myös erinomaisen vahvistamaan ja elvyttämään vaurioituneita hiuksia ja kynsiä. Emonmaidon sisältämällä royalisiiniproteiinilla on antibakteerinen ja 10-HDA:lla on antibioottinen vaikutus.
Mehiläismyrkky
Mehiläismyrkky syntyy mehiläisen pistimeen liittyvistä myrkkypusseista, toisessa pussissa erite on hapanta ja toisessa emäksistä. Kun nämä tuotteet yhdistyvät pistoreaktion yhteydessä, muodostuu mehiläismyrkky. Vastasyntyneellä mehiläisellä ei ole myrkkyä lainkaan, vaan sitä alkaa erittymään myrkkyrauhaseen, kun mehiläinen alkaa syödä siitepölyä, joten jo vuorokauden ikäisellä mehiläisellä sitä on jo o,o4 mg ja aikuisella mehiläisellä sitä on 0,1 – 0,5 mg. Mehiläismyrkyn pääkomponentit on melittiini, jota myrkky sisältää noin 50% ja fosfolipaasi A2. Näiden lisäksi myrkky koostuu entsyymeistä, amiineista, aminohapoista ja sokereista.
Suoraa pistimestä mehiläismyrkky on kirkasta, hapanta nestettä, jolla on hyvin karvas maku. kuivuessaan myrkky on valkoista jauhetta. kuivunut myrkky liukenee veteen mutta ei etanoliin.
Mehiläismyrkky vaikuttaa verisuonia laajentavasti, lisää kudosten verenkiertoa ja edistää kehon oman kortisolin tuotantoa. Pieninä määrinä sillä on myös kipuja lieventävä vaikutus. Mehiläismyrkkyä käytetään kipuvoiteissa sekä reumapotilaiden kivunhoidossa, yleisin myrkyn lääketieteellinen käyttösyy on mehiläisallergian hoito.
Mehiläismyrkkyä käytetään ihonhoidossa atooppisen ihottuman ja aknen hoitoon sen tulehdusta ehkäisevien ja antibakteeristen ominaisuuksien vuoksi. Lisäksi mehiläismyrkkyä käytetään edistämään ihon uusiutumista ja sitten se sopii ihon ikääntymisen hidastamiseen sekä tiettyjen orvaskeden häiriötilojen tukihoidoksi. Mehiläismyrkky on käytössä lääkkeellisissä voiteissa lievittämään nivelkipuja ja urheiluvammoja.